Mikä on pyhä(ä)...
Miten pyhä määritellään, pelkkä sana, pyhä – onko sen vastakohta ei-pyhä, arki?
Oma kokemukseni pyhästä on; ykköspuku, kirkonkellojen kumu, leivosen laulu äitienpäivänä kun siniristilippu telmii vienossa kevättuulessa ja äiti keittämässä riisipuuroa hellan ääressä, ruskeaksi maalattu lattia kiiltävänä yllään mäntysuovalle tuoksuvat räsymatot.
Tämä on juurtunut minuun, meihin, opittuna kuten kaikki muukin. Ihmisellä on ollut aikaa keksiä erilaisia pyhiä siitä lähtien kun hän huomasi ihmisyytensä, ajattelevansa. Eläimillä ei kaiketi ole pyhiä arvoja.
Entä kun pyhiä käytetään välikappaleena; lainkirjaimena, kilpenä, kunniana ym. - paraneeko se pyhä käräjäoikeudessa, laulaako kunnian kukko jos tahrasit omasi ja morsiamesi kalsarit uuniperunalla, lähteekö kalsarit puhtaaksi hovioikeuden tuomarin nuijan kopautuksella.
Muuttuuko sotainen uskomuskultti valtakunnansyyttäjän syytemääräyksellä. Karikatyyri pyhistä tuntuu loukkaavan eniten niitä jotka omaa pyhyyttään meuskaavat.
Ihmiseksi tultuaan ihminen on aivotoimintansa tuote, erilaisia vietti- ja tunnetiloja ratkoessaan on ihminen joutunut ympäristönsä armoille.
Tunteet ja pyhät sekoittuvat, arviointikyky omista ja toisten tekemisistä häälyy, omanarvon tunto vaihtelee vainoharhaisuudesta välinpitämättömyyteen, loukatuksi tulemisen kynnys alenee.
Yhteiskuntamme on tarkka pyhien kunnioittamisessa. Esimerkki Uudestakaupungista jokunen vuosi sitten; ”Pienten heikommassa asemassa olevien ihmisten auttaminen on ainoa tie jonka perustalla sosiaalidemokraattinen aatemaailma lepää.” Tämä teksti on ilmeisesti ollut joskus pyhä arvo, perusta, jolla mitataan ihmisyyttä, teksti on osa reliefiä, missä Rafael Paasion korkokuva kasvoista katsoo vasemmalle.
Tämä reliefi kuvineen ja teksteineen peitettiin rautakaupan mainoskyltin alle kun Uudenkaupungin Työväenyhdistyksen talo vuokrattiin rautakaupan tiloiksi.
Arvot ja pyhät ovat häälyviä käsitteitä kun raha, pienikin, puhuttelee. Myöhemmin joku sosiaalidemokraatti ihmetteli reliefin peittämistä paikallisessa sanomalehdessä ja mainoskyltti poistettiin reliefilaatan edestä.
Kaiketi maailman historian pahin pyhien loukkaus sattui noin 2000 vuotta sitten – jos on kirjoituksiin uskominen – kun Jeesus-niminen herrasmies loukkasi pyhää, ”sapattia”, ”puimalla” viljaa kämmenissään, oli nimittäin niin ettei ns. lepopäivänä saanut tämmöisiä tekoja tehdä ilman rangaistusta ja eikös vaan ”valtakunnansyyttäjä”, ylipappi, antanut syytemääräyksen, lukenut syytteen ja lopulta ottanut nirrin pois. Siitäpä siunaantui tekojen ja sattumusten summana uskonnollinen kultti, jota tänäkin päivänä kumarretaan ainakin viidellä mantereella ja pyhäkin siirrettiin päivällä eteenpäin.
Entä tänään Suomessa, onko pyhä pyhää ja tarvitaanko pyhiä arvoja, ei ole Suomi niin kuin ennen – sellaista kuin lapsuudessa, tunnettahan se kaikki pyhä oli omassa mielessä ja aivotoiminnassa. Mutta, mutta tämä johto; eliitti, papit, uskonoppineet, ennustajat, ym. pelottelujoukko on tehnyt pyhästä tunteesta – tunnetilasta - ”aineen”, tavaran.
Nämä pyhän kauppiaat myyvät jopa puun palasia ns. pyhäinjäännöksinä yli käyvän hinnan. Tässä takavuosina ainakin vasemmisto oli huolissaan kansalaisten arjesta, että miten se ihmispolo ”pärrjää arrjessa”, oli ainakin yhden puoluejohtajan hokema, minulla on sellainen tuntuma, että juuri ne pyhät ovat kaikkein kovimpia kestettäviä täällä yksinäisten hylättyjen maassa.
Pyhät ja lomat stressaavat pahiten, ihmiselle on jäänyt lapsuudesta muistona äidin ja ja isän luomat pyhien arvot, puhtaat vaatteet ja pyhinä syödyt ”paremmat” ruuat, nyt kun niitä ei kenties ole tarjolla, mieli on masennuksen ja ahdistuksen vallassa.
Laintekijällä on omanlaisensa pyhäarvomaailmansa, on ns. ”Jumalan pilkka”-laki jota sanotaan uskonnonvapauslaiksi, että joka pilkkaa toisen uskontoa loukkaamistarkoituksessa on syypää tämän lain rikkomiseen, kaiken lisäksi tuon uskonnon on kuuluttava yhdistysrekisterin jotta loukkausrikos josta syyte luetaan olisi lainalainen.
Kenen arvomaailmaa tämä edustaa; kansanedustajien, uskontoryhmien, syyttäjien, kansalaisten, kenties eliitin.
Niin. Mikä on tämä eliitti, voisiko sitä kysyä entiseltä herra pääministeriltä, tältä umpimielisen oloiselta, kunniansa – pyhän arvon - perään huutavalta ”Koljatilta” jonka on meille siunauksellisella tavalla antanut vaivoiksemme herrojen Kalskeen ja Illmannin jumalakäsite, suuri Allah. Roskaromaanikirjailija Tervo saa minulta hyvät pisteet tästä ”Koljatista” ja herra Vanhanen on jopa pitänyt ”Koljattia”, Tervon kirjaa, suurena kunniana itselleen, naisten kaatajalle. Mutta miten on rouva Kurosen laita, ei saanut edustusta vaikka ”Koljatille” seksi kyllä kelpasi, Kurosta nimiteltiin alatyyliin ja ”Koljatti” sai sankarin maineen.
Entä miksi Kuronen kirjoitti "Pääministerin morsian"-muistelmat, luulen hänen olleen suuren ahdistuksen vallassa ja purkaakseen sen, täytyi suorittaa ns. puhdistautuminen – mistä; tultuaan raiskatuksi henkisesti, rouva Kurosen oli pakko tulla kirjan kautta esille käsitellessään traumaansa, jo herra vastapuolen reaktio herätti minussa ihmetystä, kaikki moneen kertaan kirjoitettu, tuli jostain kumman syystä ihmeen araksi asiaksi, pelkäsikö herra vastapuoli jonkin uuden, mahdollisesti hänestä paljastuvan seikan mikä voisi olla esteenä poliittiselle ”uralle”.
Näitä ja Vanhasen pääministeriyteen liittyviä asiain tiloja ei ole käsitelty mediassa, tulihan Vanhanen ikään kuin puun takaa kun Jäätteenmäki työnnettiin syrjään miesvoimin, ehkä oli etukäteen suunniteltu se, kun Anneli tuo voiton kotiin pistetään hänet hyllylle ja pitkä mies tilalle.
Vanhasen johdolla ei olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia nostaa Kepua suurimmaksi, Anneli Jäätteenmäen karisma oli se tekijä, Matti Vanhasella ei ole pienintäkään ansiota keskustan menestykseen, pikemminkin hänen johdollaan on tullut vain tappioita toisensa jälkeen. Jäätteenmäellä ei ollut presidentin tukea, sitäkin ihmettelin suuresti, kuvitteliko Halonen, että saa Lipposen pääministeriksi.
Jäätteenmäen olisi heti pitänyt kertoa mistä sai tiedot, eikä olla niin lojaali Haloselle ettei voinut paljastaa lähdettään.
Olisiko ollut liian amatsonimaista, että Suomella olisi ollut kaksi naista valtakunnan korkeimmilla palleilla, olisiko se ollut liian pyhää, liian mahdotonta.
Jos valtion johdossa ei ole pyhiä arvoja, ei niitä pidä pyytää myöskään kansalaisilta, eihän...?...
Miten pyhä määritellään, pelkkä sana, pyhä – onko sen vastakohta ei-pyhä, arki?
Oma kokemukseni pyhästä on; ykköspuku, kirkonkellojen kumu, leivosen laulu äitienpäivänä kun siniristilippu telmii vienossa kevättuulessa ja äiti keittämässä riisipuuroa hellan ääressä, ruskeaksi maalattu lattia kiiltävänä yllään mäntysuovalle tuoksuvat räsymatot.
Tämä on juurtunut minuun, meihin, opittuna kuten kaikki muukin. Ihmisellä on ollut aikaa keksiä erilaisia pyhiä siitä lähtien kun hän huomasi ihmisyytensä, ajattelevansa. Eläimillä ei kaiketi ole pyhiä arvoja.
Entä kun pyhiä käytetään välikappaleena; lainkirjaimena, kilpenä, kunniana ym. - paraneeko se pyhä käräjäoikeudessa, laulaako kunnian kukko jos tahrasit omasi ja morsiamesi kalsarit uuniperunalla, lähteekö kalsarit puhtaaksi hovioikeuden tuomarin nuijan kopautuksella.
Muuttuuko sotainen uskomuskultti valtakunnansyyttäjän syytemääräyksellä. Karikatyyri pyhistä tuntuu loukkaavan eniten niitä jotka omaa pyhyyttään meuskaavat.
Ihmiseksi tultuaan ihminen on aivotoimintansa tuote, erilaisia vietti- ja tunnetiloja ratkoessaan on ihminen joutunut ympäristönsä armoille.
Tunteet ja pyhät sekoittuvat, arviointikyky omista ja toisten tekemisistä häälyy, omanarvon tunto vaihtelee vainoharhaisuudesta välinpitämättömyyteen, loukatuksi tulemisen kynnys alenee.
Yhteiskuntamme on tarkka pyhien kunnioittamisessa. Esimerkki Uudestakaupungista jokunen vuosi sitten; ”Pienten heikommassa asemassa olevien ihmisten auttaminen on ainoa tie jonka perustalla sosiaalidemokraattinen aatemaailma lepää.” Tämä teksti on ilmeisesti ollut joskus pyhä arvo, perusta, jolla mitataan ihmisyyttä, teksti on osa reliefiä, missä Rafael Paasion korkokuva kasvoista katsoo vasemmalle.
Tämä reliefi kuvineen ja teksteineen peitettiin rautakaupan mainoskyltin alle kun Uudenkaupungin Työväenyhdistyksen talo vuokrattiin rautakaupan tiloiksi.
Arvot ja pyhät ovat häälyviä käsitteitä kun raha, pienikin, puhuttelee. Myöhemmin joku sosiaalidemokraatti ihmetteli reliefin peittämistä paikallisessa sanomalehdessä ja mainoskyltti poistettiin reliefilaatan edestä.
Kaiketi maailman historian pahin pyhien loukkaus sattui noin 2000 vuotta sitten – jos on kirjoituksiin uskominen – kun Jeesus-niminen herrasmies loukkasi pyhää, ”sapattia”, ”puimalla” viljaa kämmenissään, oli nimittäin niin ettei ns. lepopäivänä saanut tämmöisiä tekoja tehdä ilman rangaistusta ja eikös vaan ”valtakunnansyyttäjä”, ylipappi, antanut syytemääräyksen, lukenut syytteen ja lopulta ottanut nirrin pois. Siitäpä siunaantui tekojen ja sattumusten summana uskonnollinen kultti, jota tänäkin päivänä kumarretaan ainakin viidellä mantereella ja pyhäkin siirrettiin päivällä eteenpäin.
Entä tänään Suomessa, onko pyhä pyhää ja tarvitaanko pyhiä arvoja, ei ole Suomi niin kuin ennen – sellaista kuin lapsuudessa, tunnettahan se kaikki pyhä oli omassa mielessä ja aivotoiminnassa. Mutta, mutta tämä johto; eliitti, papit, uskonoppineet, ennustajat, ym. pelottelujoukko on tehnyt pyhästä tunteesta – tunnetilasta - ”aineen”, tavaran.
Nämä pyhän kauppiaat myyvät jopa puun palasia ns. pyhäinjäännöksinä yli käyvän hinnan. Tässä takavuosina ainakin vasemmisto oli huolissaan kansalaisten arjesta, että miten se ihmispolo ”pärrjää arrjessa”, oli ainakin yhden puoluejohtajan hokema, minulla on sellainen tuntuma, että juuri ne pyhät ovat kaikkein kovimpia kestettäviä täällä yksinäisten hylättyjen maassa.
Pyhät ja lomat stressaavat pahiten, ihmiselle on jäänyt lapsuudesta muistona äidin ja ja isän luomat pyhien arvot, puhtaat vaatteet ja pyhinä syödyt ”paremmat” ruuat, nyt kun niitä ei kenties ole tarjolla, mieli on masennuksen ja ahdistuksen vallassa.
Laintekijällä on omanlaisensa pyhäarvomaailmansa, on ns. ”Jumalan pilkka”-laki jota sanotaan uskonnonvapauslaiksi, että joka pilkkaa toisen uskontoa loukkaamistarkoituksessa on syypää tämän lain rikkomiseen, kaiken lisäksi tuon uskonnon on kuuluttava yhdistysrekisterin jotta loukkausrikos josta syyte luetaan olisi lainalainen.
Kenen arvomaailmaa tämä edustaa; kansanedustajien, uskontoryhmien, syyttäjien, kansalaisten, kenties eliitin.
Niin. Mikä on tämä eliitti, voisiko sitä kysyä entiseltä herra pääministeriltä, tältä umpimielisen oloiselta, kunniansa – pyhän arvon - perään huutavalta ”Koljatilta” jonka on meille siunauksellisella tavalla antanut vaivoiksemme herrojen Kalskeen ja Illmannin jumalakäsite, suuri Allah. Roskaromaanikirjailija Tervo saa minulta hyvät pisteet tästä ”Koljatista” ja herra Vanhanen on jopa pitänyt ”Koljattia”, Tervon kirjaa, suurena kunniana itselleen, naisten kaatajalle. Mutta miten on rouva Kurosen laita, ei saanut edustusta vaikka ”Koljatille” seksi kyllä kelpasi, Kurosta nimiteltiin alatyyliin ja ”Koljatti” sai sankarin maineen.
Entä miksi Kuronen kirjoitti "Pääministerin morsian"-muistelmat, luulen hänen olleen suuren ahdistuksen vallassa ja purkaakseen sen, täytyi suorittaa ns. puhdistautuminen – mistä; tultuaan raiskatuksi henkisesti, rouva Kurosen oli pakko tulla kirjan kautta esille käsitellessään traumaansa, jo herra vastapuolen reaktio herätti minussa ihmetystä, kaikki moneen kertaan kirjoitettu, tuli jostain kumman syystä ihmeen araksi asiaksi, pelkäsikö herra vastapuoli jonkin uuden, mahdollisesti hänestä paljastuvan seikan mikä voisi olla esteenä poliittiselle ”uralle”.
Näitä ja Vanhasen pääministeriyteen liittyviä asiain tiloja ei ole käsitelty mediassa, tulihan Vanhanen ikään kuin puun takaa kun Jäätteenmäki työnnettiin syrjään miesvoimin, ehkä oli etukäteen suunniteltu se, kun Anneli tuo voiton kotiin pistetään hänet hyllylle ja pitkä mies tilalle.
Vanhasen johdolla ei olisi ollut minkäänlaisia mahdollisuuksia nostaa Kepua suurimmaksi, Anneli Jäätteenmäen karisma oli se tekijä, Matti Vanhasella ei ole pienintäkään ansiota keskustan menestykseen, pikemminkin hänen johdollaan on tullut vain tappioita toisensa jälkeen. Jäätteenmäellä ei ollut presidentin tukea, sitäkin ihmettelin suuresti, kuvitteliko Halonen, että saa Lipposen pääministeriksi.
Jäätteenmäen olisi heti pitänyt kertoa mistä sai tiedot, eikä olla niin lojaali Haloselle ettei voinut paljastaa lähdettään.
Olisiko ollut liian amatsonimaista, että Suomella olisi ollut kaksi naista valtakunnan korkeimmilla palleilla, olisiko se ollut liian pyhää, liian mahdotonta.
Jos valtion johdossa ei ole pyhiä arvoja, ei niitä pidä pyytää myöskään kansalaisilta, eihän...?...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti