Muistatko vielä...

Tämä ei ole aprilli-pilaa...

8.6.1998 oli äänestyksessä hallituksen esittämä rikoslain uudistus, jossa 10§ Uskonrauhan rikkominen olisi muotoiltu "Joka 1)loukkaamistarkoituksessa julkisesti herjaa tai häpäisee sitä, mitä uskonnonvapauslaissa (267/22) tarkoitettu kirkko tai uskonnollinen yhdyskunta pitää pyhänä tai 2) meluamalla, uhkaavalla käyttäytymisellään tai muuten häiritsee jumalanpalvelusta, kirkollista toimitusta, muuta sellaista uskonnonharjoitusta taikka hautaustilaisuutta, on tuomittava uskonrauhan rikkomisesta sakkoon tai vankeuteen enintään kolmeksi kuukaudeksi." Keskustan edustaja Juhani Alaranta teki kuitenkin oman esityksensä voimassaolevan(vuodelta 1889) pykälän säilyttämisestä ennallaan. Hän perusteli asiaa: "...edustajat...miettivät vielä kaksi kertaa, onko niin paha asia, jos paksussa Suomen lakikirjassa yhdessä pykälässä yhden kerran vielä lukee isolla J-kirjaimella kirjoitettu Jumalan nimi, niin että kansalaiset todella tietäisivät, että meidän lainsäätäjien tahto on se, että Jumalaa ei pilkattaisi julkisesti eikä herjattaisi julkisesti."

Sanotaan että kansalla on lyhyt muisti.

Haluan virkistää muistia ja luettelen ne kansanedustajat, jotka äänestivät jumalanpilkka pykälän säilymisen puolesta rikoslaissa: Aho Esko kesk., Aittoniemi Sulo kesk., Ala-Nissilä Olavi kesk., Alaranta Juhani kesk., Antvuori Pirjo-Riitta KOK, Aula Maria kesk., Bremer Klaus r, Bryggare Arto sd, Hurskainen Sinikka sd, Hyssälä Liisa kesk., Isohookana-AsunmaaTytti kesk., Itälä Ville KOK, Juhantalo Kauko kesk., Jääskeläinen Jouko SKL, Jäätteenmäki Anneli kesk., Kallio Timo kesk., Kallis Bjarne SKL, Kanerva Ilkka KOK, Kankaanniemi Toimi SKL, Kantalainen Kari KOK, Karjula Kyösti kesk., Kemppainen Hannu kesk., Kiviniemi Mari kesk., Kokkonen Paula KOK, Komi Armas kesk., Korhonen Riitta KOK, Korteniemi Ossi kesk., Koskinen Jari KOK, Kuisma Risto rem, Kuosmanen Pekka KOK, Kurola Osmo KOK, Lahtela Esa sd, Lamminen Kalevi KOK, Leppänen Johannes kesk., Lindqvist Maija-Liisa kesk., Lämsä Eero kesk., Löv Pehr r,Markkula Markku KOK, Markkula-Kivisilta Hanna KOK, Myllyniemi Kari kesk.,Mölsä Tero kesk., Nurmi Tuija KOK, Ojala Arja sd, Olin Kalevi sd, Partanen Erkki J. Sd,Pehkonen Tauno SKL, Pekkarinen Mauri kesk., Peltomo Pirkko sd, Perho-Santala Maija KOK, Pesälä Mikko kesk., Rajamäki Kari sd, Ranta-Muotio Aulis kesk., Rask Maija sd, Rehn Vuokko kesk., Rinne Heikki sd, Ryhänen Matti kesk.,Räsänen Päivi SKL, Saapunki Pauli kesk., Saari Aapo kesk., Sasi Kimmo KOK, Savela Oiva KOK, Siimes Outi KOK, Sjöblom Juhani KOK, Smeds Sakari SKL, Suhola Aino kesk., Taina Anneli KOK, Takkula Hannu kesk., Tulonen Irja KOK, Tykkyläinen Marja-Liisa sd, Vanhanen Matti kesk., Veteläinen Maija-Liisa kesk., Viljamaa Marja-Leena sd, Vistbacka Raimo ps, Väistö Matti kesk. ja Zyskowicz Ben KOK.

Tyhjää äänestivät: Mähönen Raimo sd, Virtanen Pertti evir.
(Lähde: Vapaa Ajattelija)

Yllä mainitut ”demokraattisesti” Suomen Eduskuntaan valitut herrat ja rouvat antoivat valtakunnansyyttäjälle vapaat kädet ja mielivallan antaa syytemääräys ns. ”blogikirjoittajalle” ”jumalanpilkasta”. Jumalasta, jota ei nykytieteen mukaan ole edes oikeasti olemassa on tämän valossa todennäköisesti mahdoton pilkata. ”Heille” (yllä mainituille) ei sovi, että ”Jumala” ns. ”viimeisellä tuomiolla” antaisi rangaistuksen.
Näyttäisi ihan siltä etteivät ”he” itsekään uskoisi ”Jumalaan”, koska haluavat varmistaa tuomion täytännön jo täällä ”ajassa”.
-------------------------------
Kansanedustaja Jaakko Laakso vas. on tehnyt uuden aloitteen rikoslain muuttamiseksi vastaamaan nykyaikaisen oikeusvaltion tarpeita, jossa rikoslaki ei toimi tietyn uskontokunnan jumala-käsityksen edistäjänä. Tämän aloitteen ovat allekirjoittaneet :
Vasemmistoliitosta
Jaakko Laakso, Iivo Polvi, Eila Rimmi,Timo Laaksonen, Jorma Vokkolainen,
Annika Lapintie, Pentti Tiusanen, Mikko Immonen, Reino Laine, Matti Huutola,
Pekka Saarnio, Mikko Kuoppa, Veijo Puhjo, Esko-Juhani Tennilä, Claes Andersson
Kari Uotila, Jarmo Wahlström, Anne Huotari, Esko Helle, Pekka Leppänen

Sosialidemokraateista
Mikko Elo, Säde Tahvanainen, Kimmo Kiljunen, Jukka Roos, Jorma Rantanen,
Marjaana Koskinen, Tapio Karjalainen

Vihreistä
Irina Krohn, Satu Hassi, Tuija Maaret Pykäläinen

Nuorsuomalaisista
Jukka Tarkka

Remonttiryhmästä
Risto Kuisma

---------------------------------

Mitä uskonnonvapaus on?

Uskonnonvapaus on perusoikeus, johon kuuluu vapaus uskoa, vapaus olla uskomatta, ja valtion tasapuolinen suhtautuminen eri vakaumuksiin. Uskonnonvapaus ei edellytä valtion erityistoimia, ja esimerkiksi koulun velvollisuus uskonnon opetukseen ei ole uskonnonvapauden osa. Suomessa uskonnonvapauden suurimmat ongelmat ovat vakaumusten tasa-arvossa.

Uskonnonvapauden kolme osaa

Uskonnonvapaus tai vakaumuksenvapaus voidaan jakaa kolmeen osaan: positiivinen vapaus harjoittaa uskontoa, negatiivinen vapaus olla osallistumatta uskonnonharjoitukseen, ja valtion tasapuolinen suhtautuminen kaikkiin katsomuksiin.

Positiivinen uskonnonvapaus on se mitä uskonnonvapaudella yleisimmin ymmärretään. Saa rakentaa kirkon tai moskeijan, rukoilla, kertoa muille uskonnostaan, osallistua jumalanpalvelukseen ja niin edelleen. Jos kielletään Raamattujen levittäminen tai synagogan rakentaminen, rikotaan positiivista uskonnonvapautta.

Negatiivinen uskonnonvapaus on vapautta uskonnosta. Se tarkoittaa esimerkiksi että koulussa ei tarvitse osallistua jumalanpalvelukseen, varusmiehenä kenttähartauteen ja niin edelleen. Kun kristittyjä vainottiin 200-luvulla Rooman valtakunnassa, oli syynä negatiivisen uskonnonvapauden puute: kristittyjen oli kyllä sallittua palvoa omaa jumalaansa, mutta lisäksi kaikkien oli pakko palvoa keisaria jumalana.

Valtion tasapuolinen kohtelu tarkoittaa vakaumusten tasa-arvoa: mitään uskontoa ei suosita toisen kustannuksella, uskontoja ei suosita uskonnottomuuteen nähden eikä uskonnollisten järjestöjen toimintaa rajoiteta muita järjestöjä enempää. Esimerkiksi uskonnonvapauslaki ennen vuoden 2003 uudistusta rajoitti uskontokuntien oikeutta omistaa maata ja kiinteistöjä, ja syrji näin uskonnollista katsomusta.

Uskonnonvapaus on perusoikeus

Uskonnonvapaus on yksi perusoikeuksista. Se liittyy muihin perusoikeuksiin monella tavalla. Uskontoja harjoitetaan yleensä ryhmässä, joten kokoontumis- ja yhdistymisvapaus on tärkeä. Kanta uskonnollisiin asioihin on yksi mielipide, mikä liittää uskonnonvapauden ja mielipiteenvapauden. Uskonnolliset julkaisut taas nauttivat sananvapauden suojaa muiden julkaisujen tapaan.

Perusoikeudet ovat kansalaisen suoja hallintoa vastaan. Demokraattisessa maassa valta on enemmistöllä, ja perusoikeudet suojaavat erityisesti vähemmistöä enemmistön mielivallalta. Suomessa luterilaisilla on enemmistö, joten uskonnonvapaus täällä suojaa erityisesti uskonnottomia ja muiden uskontojen kannattajia.

Mitä uskonnonvapaus ei ole?

Uskonnonvapaus kertoo mitä hallinto ei saa tehdä: ei saa kieltää rukoilemasta, ei saa pakottaa rukoilemaan, ei saa suosia mitään vakaumusta. Uskonnonvapaus ei edellytä erillistä uskonnonvapauslakia eikä muitakaan erityistoimia valtiolta.

Oikeus oman uskonnon opetukseen yhteiskunnan ylläpitämissä kouluissa ei ole osa uskonnonvapautta, vaan erillinen oikeus. Kuten poliittinen vapaus tarkoittaa puolueille vapautta levittää aatettaan mutta ei koulujen velvollisuutta opettaa minkään puolueen oppia, ei uskonnonvapauskaan tarkoita, että valtion tulisi tehdä jotain uskontokuntien puolesta.

Uskonnonvapaus ei myöskään kiellä yhteisöjä rajoittamasta uskonnon harjoitusta ja levitystä. Esimerkiksi kaupunki ei saa kieltää ovelta ovelle saarnaamista, taloyhtiö sen voi tehdä. Minkään yhdistyksen ei tarvitse hyväksyä jäsenikseen kaikkien uskontojen kannattajia. Kauppias saa vapaasti soittaa vaikka virsiä kaupassaan, kunnan ylläpitämässä koulussa näin ei ole.

Uskonnon- ja vakaumuksenvapaus Suomessa

Suomen perustuslain 11 § määrittelee positivisen ja negatiivisen uskonnonvapauden:

Uskonnon ja omantunnon vapaus

Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus.

Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.

Lisäksi perustuslain 6 § mukaan ihmiset ovat lain edessä tasa-arvoisia uskonnostaan ja vakaumuksestaan riippumatta. Suomi on myös hyväksynyt kansainvälisiä sopimuksia, jotka takaavat samat oikeudet.

Käytännössä positiivinen uskonnonvapaus toteutuu Suomessa hyvin. Negatiivisen uskonnonvapauden suhteen on puutteita: esimerkiksi vaikka koulun oppilaita ei pakoteta kirkkoon, voi opettaja joutua jumalanpalvelukseen oppilaidensa valvojaksi. Päiväkotien uskontokasvatuksesta saa lapselleen vapautuksen, mutta mahdollisuutta ei tuoda juurikaan esille vaan sitä on osattava erikseen pyytää.

Suurimmat puutteet ovat vakaumusten tasa-arvon suhteen. Isoin ongelma on evankelis-luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisasema. Perustuslaissa on suoraan mainittu Evankelis-luterilaisen kirkon kirkkolaki. Kummallakin valtionkirkolla on verotusoikeus, ja kumpikin kirkko mainitaan erikseen esimerkiksi koululaeissa. Pienempiä puutteita ovat esimerkiksi Yleisradion velvollisuus tuottaa kristillisiä hartausohjelmia mutta ei vastaavasti muiden katsomusten mukaisia ohjelmia sekä uskontokritiikin vapautta loukkaava jumalanpilkkalaki.
http://www.uskonnonvapaus.fi/artikkelit/mita.html

Sotiiko apulaisvaltakunnansyyttäjän arvio uskonrauhan rikkomisesta Suomessa yleisesti tällähetkellä olevan käytännön kanssa siinä suhteessa, että syytteitä jotka olisivat olleet kohdistuneina kristinuskoa loukkaavina ei ole alioikeudessa ollut käsittelyssä. Laittaako apulaisvaltakunnansyytäjä islamin ja kristinuskon eri vaakakuppiin punnitessaan rikkomuksia ja valtion tasapuolinen suhtautuminen kaikkiin katsomuksiin ei täyttyisi lain hengessä tai suurin surminkaan sen kirjaimessa.