perjantai 7. maaliskuuta 2014

Suurvallan ominaisuus...




Salvator


Ei voi olla hämmästelemättä suomalaisten "ryssävihaa" tai paremminkin "ryssänpelkoa", se paistaa voimakkaasti rivien välistä ja riveilläkin, suomalaisilla keskustelupalstoilla, että miten paha ja vastenmielinen voikaan olla "Vanha-Venäjä", Neuvostoliitto sekä nykyinen Venäjä, kaikki erikseen ja yhtä aikaa.
 Historia kertoo miten suurvalta kohtelee lähialueita; Kiinan vuosituhansia jatkunut sotilaallinen ja poliittinen läsnäolo lähialueillaan, Englannin, ynnä muiden "isäntien" harjoittama siirtomaiden ryöstö ja tänäänkin USA suhteessaan Kuubaan. 
USA on kylmännyt Kuuban kaupan ja yhteistyön muuhun maailmaan. Tätä on pidetty suurvallan ominaisuutena aina tällä ihmisen asuttamalla taivaankappaleella.
Vain pieni marginaali maapallon lukevasta ja kirjoittavasta väestön osasta näyttäisi vastustavan Kuuban kauppasaartoa. 
Suurvalta näyttää siis varjelevan omia itressejään lähialueillaan tapahtuvaa poliittista ja sotilaallista toimintaa häiritsemällä.

Tähän samaan häirintään on siis oikeutus myös Venäjällä jos Suomi on NATOn jäsen ja poliittinen sekä sotilaallinen kumppani. Eihän tässä muusta ole kysymys. Suomi on puun ja kuoren välissä maantieteellisesti ja sotilaalisesti.

Ainoa keino NATO-umpikujasta pääsyyn, mielestäni on se, että Suomi ja Ruotsi muodostavat sotilaallisen yhteistyöliiton kaikkien asejärjestelmien osalta, eikä vain ilma- tai tutkavalvonnan yhdistämisellä itämeren alueella.
 Suomi-Ruotsi muodostaisi hyvän puskurivyöhykkeen ja sotilaallisen pelotteen mahdolliselle uhalle ulkopuolelta tai sisältä käsin.

Olen kärjistänyt NATO-option lauseeseen: "JOS TAHDOT SOTAA, LIITY NATOON - JOS TAHDOT LUOVUTETUT ALUEET TAKAISIN, ALOITA SOTA".


Venäjällä ei ole intressejä eikä tarveta miehittää Suomea tai Ruotsia koska puskurivyöhyke olisi kaksinkertainen Suomi-Ruotsin yhteistyöllä.
Venäjä on aina hakenut tilaa puskurivyöhykkeillä vihollisiin - Aleksanteri I v. 1809 Porvooseen koolle kutsumillaan, 28.3.–18.7 pidetyillä valtiopäivillä ei tehnyt maastamme Venäjän maakuntaa, vaan korotti Suomen suuriruhtinaskuntana kansakuntien joukkoon, vahvisti maassamme noudatettaviksi Ruotsin vallan aikaiset perustuslait ja muun aikaisemman lainsäädännön sekä antoi aikaisemmin Ruotsiin sen itäisenä maakuntana kuuluneelle maallemme sisäiseen itsehallintoon perustuvan autonomisen valtion aseman.
Hän teki Suomesta Venäjän puskurivaltion, jonka olemassaolon hän aivan oikein arvioi lopettavan Ruotsin hyökkäykset itään - niin myös tämän päivän Venäjä.

Jos Suomi kuuluu NATOn piiriin on Suomi Venäjän totaalinen vihollinen eikä puskurivyöhyke niin kuin Suomi on nyt, tai Suomi-Ruotsi sotilasliittona, on pelkkää spekulaatiota miten Suomi ja Ruotsi torjuisi vihollisen, pelote olisi kuitenkin kaksi kertaa parempi kuin nyt on.

Venäjä ei halua laajentua jos sillä on puskurivyöhyke turva-alueena. Suomi-Ruotsi olisi oiva välimatka NATO-Norjaan Suomen pituuspiirillä, pohjoinen Norja on asia sinäänsä mutta siellä tilanne onkin erilainen kuin Venäjän ja Suomen pitkällä rajalinjalla.
Suomella, pienenä kansakuntana ei ole saneluvaltaa puskureihin, suoja-alueisiin tai vastaaviin, Suomi on joko itsenäinen yksinään jolloin se on Venäjän puskurialue länteen tai NATOon liittyneenä NATOn puskuri itään. Suurvallat määrittelevät omat lähialueensa, pienten maiden on siihen tyytyminen, sen pitäisi olla sanomattakin selvää "pässinlihaa".
Olen mieluummin puskuri "hyvään" länteen kuin puskuri totaaliseen viholliseen, "kauheaan ryssään" - Venäjään.



Ei kommentteja: